Ryöstön yritys ja potilastapauksia

Tervehdys. Luvassa olisi taas viikoittainen tilannekatsaus Namibian kuulumisiin ja mielenkiintoisiin potilastapauksiin. Kuluneen viikon aikana on myös jouduttu heittämään hyvästit Janetille ja Jennylle, jotka vaikuttavat paraikaa Dubaissa. Terveiset sinne!

Eilen oli taas herkullinen päivä, kun juhlittiin toisen lappeenrantalaisvahvistuksemme Tiinan syntymäpäiviä. Tinttiliini oli hankkinut jos jonkinmoista herkkua ja mukavaa iltapäiväkahvihetkeä vietettiin suomalais-ruotsalaisin joukoin. Tännehän on siis pari viikkoa sitten saapunut pari sairaanhoitajaopiskelijaa Göteborgista. Tarjoiluista unohdin kuvat ottaa, joten joudutte tyytymään mielikuvituksenne tuotteeseen suussasulavasta juustokakkumuffinssista. Auringonlaskun lähestyessä suuntasimme isolla porukalla 3 Circles -näköalapaikalle, joka tunnetaan paikallisten keskuudessa lähinnä piripäiden ja pilviveikkojen kokoontumismestana. Täältä on kuitenkin kivat näkymät kaupungin yli ja auringonlaskua kelpaa ihastella, joten mikäs siinä.

Eilenhän oli myös siitä merkittävä päivä, että oltuani tässä maassa nyt lähes kolme kuukautta, jouduin vasta nyt ensimmäisen kerran ryöstön uhriksi! Tosin säälittäväksi yritykseksihän se jäi. Matkasimme Elinan, Joonaksen ja Elsan kanssa Grove Mallille. Taksikuski alkoi kohteessa sitten kärttää 30 dollarin taksaa per henkilö, mutta mehän ei olla ekaa kertaa pappia kyydissä eikä tähän tietenkään suostuttu. Täällä vakioitu taksin hinta on 10 dollaria per henkilö, pidemmille matkoille sitten 20 dollaria, kuten myös Grove Mallille. Hetken tästä keskusteltuamme luovutti taksikuski ja tyytyi maksamaamme palkkioon. Lähdettiin kävelemään taksitolpalta meneviä portaita ylös kauppakeskuksen takasisäänkäynnille, kun eräällä tasanteella tuli joku tarjoamaan mulle taksia. Totesin olevani vasta menossa kauppakeskukseen, enkä taksia siis tarvitse. Tyyppi blokkasi kulkuni täysin ja alkoi tuuppimaan, kun samaan aikaan takaani juoksi toinen mies ja nappasi puhelimeni taskustani. Pyhä suomalainen raivo otti vallan, tönäisin minua tuuppineen miehen sivuun ja lähdin juoksemaan puhelintani kiinni samalla raivoten ja jokaiselle suomalaiselle tuttua v-alkuista sanaa englanniksi huutaen. Muut olivat kulkeneet edelläni eivätkä edes ehtineet tajuta tilannetta. Jo parin raivopäisen huudahdukseni jälkeen puhelimen vienyt tyyppi ojensi sen kiltisti takaisin ja juoksi pakoon.

Ostoksemme tehtyämme palasimme taksia etsimään ja meidät ostarille heittänyt tyyppi koitti meitä saada taas kyytiinsä. Totesimme tietysti, että kiitos mutta ei kiitos. Kerroin hänelle myös, että tiedän hänen kaveriensa koittaneen minut ryöstää ja käskin välittää terveiset, että ensi kerralla ei asia jää tähän. Muut taksikuskit sitten kertoivat, että vartijat olivat kyseiset ihmiset käyneet paikalta noutamassa.

Useita mielenkiintoisia potilaita on taas ehditty hoitaa ja kaikenlaista nähtyä. Eräänä yönä elettiin hiljaista aamuyön hetkeä ja juteltiin mukavia, kun havaitsin hoitajan jonosta erään hyvin sairaan näköisen miehen. Menin tsekkaamaan tämän tilannetta. Todettuani runsaasti kohonneen hengitystaajuuden ja potilaan kerrottua rintakivusta otin miehen jonon ohi emergency arealle tutkittavaksi. Muistaakseni verenpaine oli koholla ja muut vitaalit normaalit, potilas kertoi erittäin voimakkaasta rintakivusta, hengitystiheys tosiaan oli koholla ja potilas kylmähikinen. Lääkärikin tuli potilasta heti tapaamaan ja ilahtui kovin ehdotettuamme EKG:ta, näitä kun ei täälläpäin siis juurikaan harrasteta. EKG-kone toimi, mutta elektrodeja ei löytynyt sitten mistään - lopulta Joonas juoksi hakemassa niitä teholta ja lääkäri löysi niitä taukohuoneestaan. Sydänfilmissä pystyin näkemään suuret ST-tason nousut, jotka viittaavat sydänlihaksen hapenpuutteeseen eli sydäninfarktiin. Potilaan voimakkaista alaraajaturvotuksista päätellen oli mukana myös sydämen vajaatoimintaa.

Kerrankin tuntui, että hoidossahan edettiin lähes suomalaiseen tapaan, vain nitro jäi antamatta! Potilas sai aspiriinia, Morphinia ja häneltä otettiin laskimoverinäytteitä, luullakseni sydämen troponiinipäästöt, joilla voidaan myös sydäninfarkti todeta. Potilas siirrettiin Big Roomiin valvontaan ja myöhemmin kuulin hoitaneelta lääkäriltä, että potilas oli siirretty teholle.

QRS-kompleksin jälkeen nähtävissä noussut T-aalto

 Yhtenä yönä hoidin kirurgian kulmassa erästä ylävatsaoireiden vuoksi hoitoon hakeutunutta naista. Tein potilaan vitaalimittaukset ja potilaan hemoglobiini oli 192, eli todella korkea. Lääkäri päätteli tästä (ja varmasti muistakin seikoista), että potilas kärsii hemokonsentraatiosta eli veren liiallisesta sakeudesta, joka kuulemma johtuu liian heikosta nesteensaannista. Potilas oli myös ollut hetki sitten voimakkaan hypotensiivinen, verenpaine oli ollut 66/42. Aloin touhuamaan potilaalle toista suoniyhteyttä, mittailemaan vitaaleja ja nesteyttämään. Verenpainettahan ei saatu varmaan yli puolene tuntiin toistettua, potilas oli kylmähikinen ja tajunta aavistuksen heikentynyt. Lopulta asetettuamme potilaan jalat koholle ja nesteytettyämme suurella volyymilla pussia puristaen saatiin radialissyke tuntumaan ja paineet nousemaan.

Sunnuntaina töihin mennessämme oli elvytyshuoneessa kolme potilasta, kaikki olleet osallisena samassa auto-onnettomuudessa. Potilaat olivat jo ventilaattorissa ja täten tilanne vakaa, joten meitä ei paikalle tarvittu. Pääsin myöhemmin mukaan siirtämään yhtä potilaista Mediclinicille, joka on yksi Windhoekin monista yksityissairaaloista. Oli mielenkiintoista päästä näkemään taas yhden yksityissairaalan sisäpuolelle ja oikeasti näin ekaa kertaa koko vaihdon aikana hoitajan käyttävän käsidesiä.

Yksi päivystyksestä tuttu lääkäri on nyt suorittamassa jaksoa gynellä ja synnärillä, ja siirtyi nyt Katuturasta Centraliin. Saatiin häneltä kutsu mennä mukaan tutustumaan sinne, joten voipi olla, että mennään joku yö tai päivä hänen kanssaan päivystämään. Varasin myös kahden viikon harkkajakson synnärille Kymenlaakson keskussairaalaan elokuulle, joten enpä vielä tosiaan hyvästejä sille alueelle päässytkään heittämään. Aijuu, ja päivystyksessä on aloittanut joukko uusia ensihoitajaopiskelijoita! Heillä tuntuu olevan homma ihan suht hyvin hanskassa, mutta asennevamma vaivaa ja pahasti. Oltuani täällä hommissa lähes kolme kuukautta komennellaan mua nyt pahemmin kuin ikinä ennen ja opiskelijat luulevat mun ilmeisesti olevan aivan idiootti. Esimerkiksi tajuissaan olevan puukotetun potilaan voinnin kysyminen on ilmeisesti aivan turhanpäiväistä. Tsshh.

Oon muuten myös kuullut kuulumisia parista aiemmasta potilastapauksesta! Taisin viime postauksessa kirjoittaa päähän ammutusta tyttölapsesta. Joonas oli käynyt viemässä potilasta päänvammayksikköön, ja tavannut tän tytön siellä! Pieni potilas oli voinut hyvin, ollut hyvin virkeä ja iloinen. Silmää ei tietysti ollut pystytty pelastamaan. Luoti oli vielä aivoissa, koska se sijaitsee niin vaikeasti operoitavalla alueella. Sitten kuulin uusilta suomalaisopiskelijoilta helmikuun alussa hoitamastani krokotiilinpuremapotilaasta. Hän on edelleen kirran osastolla, haava on siisti ja paranemassa ilmeisesti hämmästyttävän hyvin. Kooltaan haava on merkittävästi pienentynyt. Ihonsiirto on haavalle tulossa. Kiva kuulla potilaiden jatkohoidon onnistuneen!

10 päivää lähtöön! Nähdään pian.

Eetu