Livingstone, Zambia

Täällä palaudutaan taas reilun 20 tunnin bussimatkalta. Palattiin Sambiasta, Livingstonen kaupungista. Lähdettiin reissuun maanantaina viiden suomalaisen ja kahden norjalaisen porukassa.

Bussimatka Livingstoneen oli paljon ankeampi kuin mennessämme Kapkaupunkiin. Bussi ei ollut aivan yhtä mukava eikä pysähdyksiä ollut yhtä paljon. Matka meni kuitenkin suht mukavasti ja saavuimme Sambian puolelle tiistaiaamuna. Heti rajanylityksen jälkeen maisemat muuttuivat huomattavasti vehreämmiksi ja kosteammiksi kuin Namibiassa.

Livingstoneen saavuttiin pari tuntia myöhässä, johtuen luullakseni erittäin huonokuntoisesta maantiestä, joka hidasti matkaa. Suomen ulkoministeriön matkustustiedote kyllä kertoo Sambian teiden olevan yleensä hyväkuntoisia, liekö kyseisen lausahduksen antanut virkamies ikinä kohteessa käynytkään. Saavuttuamme viimein perille lähdimme etsimään hostelliamme, jonka melko pian löysimmekin. Yövyimme hostellissa nimeltä Livingstone Backpackers, jota voin suositella mitä lämpimimmin. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja henkilökunta mukavaa, tilat olivat myös tosi viihtyisät. Palvelun laadusta kertoo paljon se, että maksettuamme toisena lomapäivänä ryöstöhinnan taksikuskille ja hostellin henkilökunnan kuultua tästä, selvittivät he oma-aloitteisesti kyseisen taksinkuljettajan nimen. Tilanne johti siihen, että taksikuski sai kuulla kunniansa ja tuli hostellille maksamaan liikaa maksamamme osuuden.

Ensimmäisenä iltana vain tutustuimme kaupungin keskustaan ja hengailtiin hostellilla. Keskiviikkona lähdettiin aamulla kohti Livingstone Waterfrontia, jossa saatiin info tulevan päivän aktiviteetista. Edessä oli koskenlasku. Ajeltiin noin 45 minuuttia safariauton kyydissä riisipeltojen ja pienten savimajakylien läpi kohteeseen. Lopulta löydettiin itsemme huikeista maisemista ja nähtiin koski, jota tultaisiin laskemaan. Kiivettiin alas jyrkkää kalliota onnettomia pitkospuita pitkin ja lähdettiin koskenlaskuun.

Päivä meni tosi kivasti ja koskenlasku oli hauskaa! Ehkä elämäni hauskimmat tunnit. Oltiin samassa veneessä Joonaksen, Tiinan, Alinan ja Jonnan kanssa. Mä ja Tiina oltiin ainoat, jotka säilyi putoamatta veteen kertaakaan. Mentiin kyllä omasta tahdosta jokeen uimaan ja oli tosi hauskaa roikkua veneen kyljessä pyörteen viedessä. Kerran noukittiin Jonna koskesta kyytiin hänen lennettyään aalloissa veneestä ja nähtiin heti tämän jälkeen krokotiili makaamassa rantakivellä. Oppaamme kertoivat, että paikalliset krokotiilit on kasvissyöjiä ja vedessä on turvallista uida. Seuraavana päivänähän mentiin sitten auringonlaskuristeilylle (auringonlaskua ei nähty, järkyttävä kaatosade sen sijaan), jossa kerrottiin, ettei vedessä ole turvallista uida krokotiilien ja virtahepojen vuoksi.

Koskenlaskun jälkeen lähdettiin käymään Victorian putouksilla, jotka ovat yksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä. Putoukset olivat vaikuttavan näköiset ja turisteja riitti paljon. Luonnonpuiston porteilla meitä varoiteltiin, että vastaan voi tulla eläimiä ja esim. käärmeitä. Myös pelkäämäämme mustaa mambaa puistossa asustaa (kuulemma musta mamba on todella nopea, pakoon täytyy yrittää juosta ja käärmeen myrkky tappaa 20 minuutissa), muttei tällaista onneksi nähty. Kuivana ei päivän aktiviteeteista selvitty, vaan myös putouksilla kastui ja runsaasti.

Hauskan päivän päätteeksi palkittiin itsemme menemällä kuuntelemaan italialaiseen ravintolaan vähän taitavaa laulaja-kitaristia ja myöhemmin lähdettiin tarkastamaan kaupungin yöelämää. Mukaan oppaaksi saatiin yksi hostellin työntekijöistä ja yksi hostellilla asuva australialainen. Hauskaa oli, ja tavattiinpa myös joku rikollista timanttibisnestä luotsaava tyyppi, joka olis kovasti halunnut kutsua meidät kotibileisiin. Jätettiin väliin, vaikka kieltämättä olis ollut hauska nähdä mimmosessa lukaalissa paikalliset rikollispomot asuu. 😂  Missään vaarassahan ei siis tietenkään missään kohtaa oltu, vaan kyseessä oli ihan lungi tyyppi ja kuultiin tää juttu vasta jälkikäteen.

Seuraavana aamuna lähdettiinkin sitten taas kohti Victorian putouksia, jossa osa meistä hyppäsi benjihypyn. Itsehän taas seisoin siellä sillalla katselemassa alas ja koittamassa ottaa kuvia, samalla kuollakseni peläten, että mä tai puhelimeni tiputaan sieltä sillalta. Korkeanpaikankammo on aina yhtä hauska kaveri. Muuten päivä menikin aiemmin mainitsemani risteilyn lisäksi hostellilla ja tutustuttiin taas useampaankin muuhun reissaajaan, vietettiin tosi kiva viimeinen ilta hostellilla. Loma loppui taas aivan liian lyhyeen ja unelma elämästä reppureissaajana alkoi houkutella entistäkin enemmän.

Viimisenä lomailtana onnistuin pudottamaan puhelimeni hostellihuoneen betonilattiaan niin, että näyttö hajosi. Lopulta päädyinkin perjantaiaamuna juoksemaan kuin heikkopäinen hostellin ja kaupungin väliä, kun piti mennä ostamaan uus puhelin, tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa ja piti juosta siirtämään toiselta tililtä, sitten takasin puhelinkauppaan ja sitten taas hostellille. Lopulta mulla oli 35 min aikaa pakata ja käydä suihkussa, ja hikihän siinäkin tuli. Bussimatka olikin pisin ikinä, kun someriippuvainen joutu elämään ilman sovelluksen sovellusta tai yhtään offlineen ladattua musiikkia. Mutta tästäkin selvittiin! Eniten kuitenkin harmittaa, että kun kaikki mun kuvathan siis varmuuskopioituu Googleen, niin vielä ei ollut osa keskiviikon tai yksikään torstain kuvista ehtinyt varmuuskopioitua. Saan ne sit varmaan kun saan näytön korjattua.

Sambiaa matkakohteena voin tän lyhyen visiitin perusteella vain ja ainoastaan suositella. Ilmasto oli Namibiaan verraten hyvin kostea ja hikinen, aivan tajuttoman lämmin myös oli. Mulla on aina kuuma ja hiki, mutta Sambiassa sitä vasta olikin. Livingstone on ihan mukavan oloinen pienehkö kaupunki, mutta myös esim. pääkaupungissa olisi ollut mukava vierailla. Ihmiset Sambiassa vaikuttivat hyvin ystävällisiltä. Kerjäläisiä en tavannut, mutta sitäkin sinnikkäämpiä kaupustelijoita senkin edestä. Sambia vaikuttaa myös hyvältä kohteelta juurikin esim. reppureissaajalle, sillä Livingstonessa menevä Zambezi-jokihan on aivan Sambian ja Zimbabwen rajalla, myös Victorian putouksilla tuli käytyä molempien maiden puolella. Myös Namibiaan on Sambiasta helppo matkustaa.

Matka oli siis kaikenkaikkiaan aivan mahtava, kouluarvosana vähintään 10+. Seura oli jälleen myös loistavaa ja ikää tuli pidennettyä nauramalla taas ainakin vuosikymmenen verran. Nyt kun tääkin matka on tehty, tarkoittaa se ikävä kyllä sitä, että aika Afrikassa käy vähiin. Aikaa Windhoekissa on jäljellä vajaa kuukausi ja sitten odottaa paluu Suomeen. Kuten oon varmasti ennenkin sanonut; jos joku harkitsee lähtöä ulkomaille esim. vaihtoon, kannattaa kaikki pelot ja jännitykset unohtaa ja vaan lähteä. Aika ulkomailla on ainakin itselle joka kerta parasta ikinä.

Terkkuja taas Suomeen ja kohtahan tosiaan tavataan.

- Eetu

Livingstone Backpackers

Näin hienoissa sadetakeissa putouksilla kannatti liikkuu

Kotimatkalla jouduttiin Ebola-tarkastukseen

.