Oon tehnyt itselleni listan asioista, joita vielä haluan tehdä Windhoekissa. Olen ottanut nyt sen toteuttamisen määrätietoisesti tavoitteekseni. Viime viikolla listalta sain ruksittua jo Joe's Beerhousen Drumming Nightin. Jotkut tyypit vetää joka keskiviikko Joe's Beerhousessa siis rummutuspiiriä, johon saa mennä kuka vaan. Paikalla on paljon turisteja, mutta myös paikallisia. Kaikilla on sellanen rumpu, jolla sitten sen oikeen muusikon johdolla rummutellaan. Ilmeisesti tän on todettu vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi stressiä lievittävänä aktiviteettina. Kivaahan se kyllä oli, tosin koko tunnin rummuttelua en olis millään jaksanut vaan kädet alkoi turtumaan jo viidentoista minuutin kohdalla. Hauska kokemus!
Lisäksi listalla on mm. jäätelöllä käyminen Cramer's Ice Creamissa, joka on jäätelöbaari tossa keskustassa. Siellä myydään paikallisesti tuotettua ja laadukasta jäätelöä, ja hyväähän se on. Tarjolla on mm. herkullisia vohveleita jäätelön kera. Lisäksi listalta on voitu vetää yli jo auringonlaskun katsomisen Three Circles -näköalapaikalta, josta olikin upeat maisemat.
Perjantai-iltana lähdettiin Alinan kanssa hauskanpitoon, ollaan suunniteltu tätä jo pitkään. Parin viime päivän tapaan Afrikka hemmotteli meitä poikkeuksellisen rankalla kaatosateella (täällähän ei huhupuheen mukaan ole satanut kunnolla viiteen vuoteen - enter Finnish people) ja lähtö viivästyi, kun ei oikein viitsi tuolla sateessa kävellä. Alan jo vähän kyllästymään tähän sateeseen, jota tuntuu tulevan yhtä paljon kuin Suomessakin kesällä. Lopulta päästiin liikkeelle. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Hiltoniin syömään ja sitten kattoterassille auringonlaskua ihailemaan ja DJ:tä kuuntelemaan. Mutta kukapa haluaa mennä kattoterassille sateella. Lähdettiin katsastamaan Bush Baria Olympian kaupunginosassa, josta olen kuullut, mutten ikinä käynyt. Kyseessä olikin ihan mukava ravintola/baari, mutta tuttuun tapaan täällä on paljon ulkoistumapaikkoja, ja jouduttiinkin baaritiskille istumaan. Syömisen ja muutaman juoman jälkeen lähdettiin metsästämään taksia. Koska Olympia tuntuu olevan keskellä ei mitään, ei taksejakaan tuntunut saavan millään. Eikä oltu edes ainoita taksia kärkkymässä.
Jatkettiin iltaa Warehouseen, jossa oli esiintymässä joku paikallinen kolmen hengen bändi. Hauskaa oli, mutta viileä sateinen sää vei fiiliksiä ja lähdettiin ajoissa kotiin.
Ehdottomasti ehkä eniten odottamani kohta siinä mun listassa on auton vuokraaminen ja pieni roadtrip lähikuntiin. Tätäkin ollaan jo pitkään suunniteltu, jospa vihdoin uskallettaisiin se toteuttaa parin viikon päästä. Lisäksi huomenna ollaan lähdössä Victorian putouksille, jota oon myös odottanut kovasti! Kaikki siellä tuntuu olevan tosi kallista, mutta haluaisin kovasti koskenlaskuun. Tätä ennen on edessä kuitenkin taas 20 tunnin bussimatka.
Töissäkin on ehditty kuitenkin pyörähtää. Keskiviikkoiltana mieleen jäi erityisesti yksi potilas. Potilas oli vartijan univormussa ja tuli hoitoon päässä olevan haavan vuoksi. Luullakseni häntä oli lyöty joko pullolla tai puukotettu. Haava vuoti runsaasti. Potilas oli tikattavana Dressing roomissa, kun hoitaja Mario tuli emergency arealle toteamaan lääkärille, että potilas tarvitsee rauhoittavaa. Menin mukaan ja kohtasin rauhattoman potilaan, jota alettiin rauhoitella i.v.-Diatsepaamilla. Potilas sai ensin 10 mg i.v., jonka jälkeen pomppasi ylös sängystä ja alkoi hyvin aggressiiviseksi. Potilaalla oli kaksi kanyylia, jotka molemmat irtosivat. Verenvuoto oli runsasta ja potilas hyvin sekava. Mies sai jopa potilasvuoteen laidat taivutettua, joka ei ihan helposti käy. Lopulta potilas nosti sängyn uhkaavasti puoleltaan ilmaan ja yritti selvästi heittää meitä sillä. Lopulta meitä oli kuusi ihmistä pitelemässä sänkyä paikallaan, mutta silti potilas sai sen nostettua ilmaan. Viimein saimme potilaan painettua sänkyä vasten, yksi hoitaja piti potilasta paikallaan painamalla jalallaan tämän selkää, minä ja Joonas pidettiin paikallaan potilaan käsiä ja päätä (potilas yritti toistuvasti purra meitä) ja muut keskittyivät pitämään sängyn paikallaan. Jonna juoksi hakemaan poliisia sairaalan vastaanotosta. Lopulta poliisi tuli ja laittoi potilaan käsirautoihin. Tässä tuoksinassahan potilas sai myös toiset 10 mg Diapamia i.v., muttei tästäkään rauhoittunut.
Saatuamme potilaan rautoihin ja takaisin vuoteeseen ja tilanteen rauhoituttua havainnoin ympäristöäni. Totesin, että koko Dressing roomihan oli kuin verilöylyn jäljiltä. Potilaan pupillit olivat laajat kuin lautaset ja kävi selväksi, että tämäkin potilas oli vetänyt jotakin muutakin kuin pulkkaa. Kiinnipitotilanne oli hyvin haastava, ja pakko myöntää, että joidenkin hoitajien toiminta olisi ollut Suomessa vähintään arveluttavaa, mutta tietysti näin vaativassa tilanteessa täytyy ajatella myös omaa turvallisuuttaan (Suomessa ensisijainen prioriteetti tietysti tilanteesta riippuenhan on potilasturvallisuus, vaikka ei meilläkään turpaan tarvitse ottaa). Siirrettiin potilas päivystyksen takaosaan saamaan i.v.-nesteitä ja sidottiin potilas vuoteeseen kiinni rullasidoksilla, lepositeitä täällä ei ole käytössä. Paikallisten toimestahan potilas olisi jätetty oman onnensa nojaan, mutta huolehdimme, että potilasta tarkkailtiin säännöllisesti. Otettiin myös Hb, joka oli laskenut useamman kymmenen grammaa / litra. Potilas siirrettiin kirurgiseen kulmaan, johon viedessämme potilasta alkoi eräskin käytävällä seisova "herrasmies" naureskelemaan potilasta kovaan ääneen. Totesin miehelle potilaan olevan ihminen kuten tämäkin ja ettei hänellä ole mitään oikeutta naureskella tälle kuin jollekin esitykselle. Myös hoitajien käytös aggressiivista potilasta kohtaan oli hieman arveluttavaa, eräs hoitaja totesi potilaalle, että sidomme sinut kuin vuohen. Toki varmaan hoitajat itsekin pelästyivät tilannetta ja ottivat sen henkilökohtaisesti, mutta ammatillisesti tulisi silti suhtautua.
Lauantaiyö oli tällä kertaa poikkeuksellisen hiljainen. Useampi puukotettu kuitenkin tuli taas nähtyä. Yö meni pitkälti ompeleiden, kanyloinnin ja laskimonäytteiden parissa. Yhdellä potilaalla oli omainen, joka kysyi olenko Suomesta, kun oli kuullut mun puhuvan suomea. Hän itse osasi myös jonkin verran suomen kieltä. Oon tavannut viikon sisään ihan törkeen monta Suomessa vieraillutta ja jopa suomea muutaman sanan puhuvaa ihmistä.
Huomenna tosiaan suunta Sambiaan, Victorian putouksille! Kaikkiaanhan se onkin sitten neljäs maa, jossa tällä reissulla olen vieraillut.
- E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti