Auringonpalvomista

 

 

Moikka taas!

Kohteessa ollaan nyt viidettä päivää. Hauskaa on ollut, vaikkakin tahdostariippumaton internetin käytön vähennys välillä rassaa ja pahasti. Wifi täällä toimii nimittäin kuin suomalaisten terveyskeskusten ilmastointi, eli ei kovinkaan hyvin. Ajattelinkin lanseerata uuden blogin otsikolla "Someaddiktin päiväkirja" tästä vieroituksesta.

Päivät täällä Windhoekin auringon alla ovat menneet hyvin nopeasti ja tuntuu uskomattomalta, että ollaan oltu reissussa jo lähes viikko. Kovasta yrityksestä huolimatta pohjoismaalaisuutemme tunnistaa edelleen kilometrien päähän, sillä auringonvalo on tarttunut ihoihimme lähinnä punaisina läikkinä. Itse olen polttanut mm. päänahkani ja niskani.

Voisin kertoa vähän paikallisesta liikennekulttuurista, sillä se tuntui olevan suurin kulttuurishokki. Stop-merkkiä en oo nähnyt vielä yhdenkään kuljettajan kunnioittavan, eikä ole myöskään niin justiinsa, meneekö risteyksen yli punaisella vai vihreällä valolla.  Nopeusrajoitukset ovat täällä enemmänkin suosituksia, eikä ole niin nökönuukaa näyttääkö kojetaulu 40 vai 80 kilometrin tuntivauhtia. Jalankulkijalle teiden ylittäminen on tehty mahdottomaksi, eikä suojateitä juurikaan näy. Mikäli suojatien jostakin onnistut löytämään ja siihen joskus muuttuu jalankulkijalle vihreä valo, et ehdi reagoida tilanteeseen askelellakaan, kun valo on jo vaihtunut punaiseksi.

Me ollaan kuljettu muutamia matkoja taksilla, lyhyemmät matkat kävellään. Vuokraisäntämme sanoi, että taksin hinta on 10 NAD / hlö, mutta meiltä on kyllä otettu poikkeuksetta 20 NAD / hlö, joten ollaan tyydytty siihen, että tämä lienee normaali taksa. 20 NADia vastaa 1,38 euroa. Takseja kulkee kaduilla jatkuvasti erittäin paljon, joten sen löytäminen on yleensä helppoa. Kuitenkin pari kertaa ollaan jouduttu sateen armoille, jolloin taksia ei ole tuntunut saavan sitten millään. Osa takseista on hyvin siistejä ja kuljettajat asiantuntevia, mutta suuri osa takseista ei yleensä tiedä ollenkaan, minne meitä on viemässä.

Ruoka täällä on hyvää. Ollaan syöty siisteissä ravintoloissa, jotka vastaa tasoltaan aivan hyvin esim. Suomen Amarilloa tai Rossoa. Ruoka ravintoloissa on myös melko halpaa. Esimerkiksi tosi viihtyisässä, ilmeisesti Namibian kuuluisimmassa ravintolassa Joe's Beerhousessa 300 g pihvin syö n. 11 eurolla. Myös asiakaspalvelu ravintoloissa on ollut hyvää.

 Aurinko on hellinyt meitä oikein kunnolla. Täällä on ollut nyt luullakseni n. 32 astetta päivisin, öisinkään lämpö ei laske varmaankaan alle 20 asteen. Ollaankin viihdytty altaalla. Parina päivänä ollaan oltu Hilton Hotelin kattoterassilla aurinkoa palvomassa, yhtenä päivänä käytiin tutustumassa paikalliseen yleiseen maauimalan tapaiseen paikkaan. Vesi uima-altaissa on hämmästyttävän kylmää. Täällä on hyvin kuivaa, vaikka nyt parina iltana on kyllä saatu vähän sadettakin.

Vinkkinä tuleville vaihtareille: Pakatessa kannattaa ehkä suosiolla jättää ne (ainakin paksummat) pitkähihaiset pois ja pakata sen sijaan mukaan vähän vielä runsaammin kesävaatetta. Itsehän pakkasin mm. farkut ja villasukat (???!!!), joita en nyt ihan heti usko täällä kyllä tarviivani. Ja jos niitä täällä sattuis kaipaamaan, niin niitä saa täältäkin ostettua. Nyt täällä tosin vietetään kesää, enkä osaa sitten talvesta sanoa.

Sen lisäksi, että meidän kyyti lentokentälle ei saapunutkaan, on myös meidän saapuminen kuulemma kokonaan unohdettu. Saatiin viestiä parilta muulta suomalaiselta vaihtarilta, jotka oli käyneet tänään meidän majatalolla, ja saaneet kuulla meidän saapumisen heiltä unohtuneen. Mun blogin nimi African Time on mulle ennestään tuttu käsite muiden vaihtareiden blogeista ja se tarkottaa sitä, että täällä ajan käsite ja tapaamisajat on aika luistavia. Tuntuu kyllä olevan melkosen huoleton elämäntapa paikallisilla 😃

Toistaseksi Windhoek on vaikuttanut kyllä oikein kivalta paikalta, eikä turvattomaksi ole oikeastaan tarvinnut oloaan tuntea. Köyhyys ei pahemmin näy, ainakaan täällä missä me ollaan liikuttu. Yhtenä päivänä yksi mies tuli kadulla anelemaan, että menisin sen puolesta kauppaan, ja eilen yksi lapsi tuli pyytelemään rahaa. Nää tilanteet kyllä tuo mieleen sen, mihin oikein ollaankaan matkustettu.

Ensi viikollahan muutetaankin sitten sinne meidän lopulliseen majapaikkaan, mikäli sieltä nyt se katto meidän pään päälle löytyy 😂 16. päivä olisi tarkoitus aloitella työharjoittelu Katutura State Hospitalissa, joka siis sijaitsee Windhoekin slummialueella. Toivomuksena olisi myös päästä vierailemaan jo ensi viikolla Home of Good Hopessa (paikallinen vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä soppakeittiö lapsille), jonne ollaan myös viemässä vähän Suomesta tuotuja leluja lasten iloksi. Tästä varmasti sitten oma postauksensa myöhemmin :) Ootan innolla alkavaa viikkoa, enkä malttais enää odottaa, että päästään tapaamaan myös muut vaihtarit. Käsittääkseni majatalossa meitä asustaa useamman suomalaisen lisäksi myös vaihtareita muista maista.

Tänään meitä on kohdannut jonkinsortin mahatauti. Kaikki muut meidän tiimistä on sairastuneet, paitsi minä. Mun siis piti aivan yksinäni selviytyä täältä kämpiltä tohon läheiseen Maerua Malliin (Namibian suurin ostari) ostamaan vähän hedelmiä ja vettä. Ja hei, en joutunut ryöstetyksi! Ostin myös paikallisesta apteekista/sekatavarakaupasta vähän elektrolyyttitasapainoa edistävää oraaliliuosjauhetta. Kävi ilmi, että pahoinvointilääkettäkin täällä saa ihan vaan kauppaan kävelemällä. Eläköön reseptivapaus! Toivotaan, että nää nyt paranis enkä itse tulis kipeeksi. Yhtenä iltana mäkin kyllä jo sain osani jonkinsortin mahakivuista.

Tulikin vähän pidempi teksti. Loppuun vielä vähän kuvia. Terkkuja pakkaseen!

- E

Mahatautisten oloa helpottamaan

Olympia Pool

Näkymää Hiltonilta

Joe's Beerhousesta