African Time: Cape Town, South Africa

Moikka! Nyt on sitten hauskalta ja touhukkaalta Kapkaupungin-lomalta palattu. Tässä vähän matkakertomusta.

Keskiviikkona 19.1. oli aika matkata Kapkaupunkiin. Jaydon vei meidät asemalle ja ystävällisesti odottikin kanssamme pidemmän aikaa, kun halusi varmistaa turvallisen pääsymme oikeaan bussiin. Saimme myös matkavinkkejä, J on asunut Kapkaupungissa pitkään. Lopulta "vain" 50 minuuttia myöhässä bussi saapui ja 21 tunnin istumaharjoitus pääsi alkamaan.

Bussimatka meni yllättävän nopeasti, tosin pientä nälkää kärsiessä, kun koko aikana ei kunnollista ruokaa saanut. Pientä evästä pystyi kuitenkin ostamaan, matkaan sisältyi useampi lyhyt pysähdys. Bussi oli Sleepliner, joten hieman tavallista bussia mukavampi menopeli, jossa unikin kyllä tuli. Eräät matkakumppanit aiheuttivat meissä vähän raivonsekaisia tunteita ja TV:stä syötettiin kristinuskoaiheisia elokuvia ja mainoksia.

Torstaina saavuttiin sitten kohteeseen. Eka yö vietettiin Once In Cape Town -hostellissa, jota voin lämpimästi suositella. Matkatavarat vietyämme lähdimme viimein myöhäiselle lounaalle. Torstaina otettiin Sunset tour turistibussilla. Nähtiin bussista upeita maisemia ja kuultiin vähän eri paikkojen tarinoita. Lopulta saavuttiin Signal Hillille nauttimaan auringonlaskusta.

Perjantaina muutettiin sitten toiseen majapaikkaan. Oltiin varattu Airbnb:stä (lämpimästi suosittelen tätäkin palvelua, myös Lazarett st:n asunto Windhoekissa oli täältä) upea kattohuoneisto keskeiseltä sijainnilta Bree streetiltä. Airbnb:n kautta voi tehdä todellisia löytöjä hyvinkin edullisesti. Me hemmoteltiin itseämme 10. kerroksen näkymällä yli Kapkaupungin. Poreammekin tästä luukusta löytyi, ja se otettiinkin heti ekana iltana käyttöön.

Vietyämme tavarat kämpille lähdettiin vähän kävelemään kaupungille. Löydettiin iso tori, jossa myytiin afrikkalaisia käsitöitä. Pakkohan niitä oli ostaa. Samat "käsityöt" löytyikin sitten myös jokaisesta kojusta ympäri Kapkaupungin. Löydettiin kaupungilta myös ruokakauppa, ja vähän virvokkeita poreisiin.

Illalla nautittiin poreista ja lähdettiin katsastamaan kaupungin yöelämää. Kapkaupunki on hyvin eläväinen kaupunki niin yöllä kuin päivällä. Jo vain parin kilometrin säteellä kämpältämme nähtiin varmaan kymmeniä ravintoloita ja baareja.

Lauantaina mentiin Heart of Cape Town -museoon. Museo sijaitsee ison sairaalan vanhassa rakennuksessa, johon on museoitu mm. leikkaussali, jossa tehtiin maailman ensimmäinen sydämensiirto 1960-luvulla. Kuultiin mielenkiintoista juttua sydämensiirron valmistelusta ja tutkimustyöstä, ensimmäisen siirrännäisen saajasta ja luovuttajasta sekä siirron tehneestä prof. Chris Barnaardista.

Museossa oli siis juurikin kyseinen leikkaussali, ja olikin mielenkiintoista vertailla sitä nykyaikaiseen leikkaussaliin. Salissa oli myös vahanuket kaikista operaatioon osallistuneista. Esillä oli myös useampi sydän, mm. juurikin ensimmäinen siirrännäinen. Nähtiin myös videohaastattelu edesmenneestä Barnaardista. Oli tosi mielenkiintoinen vierailu! En oo ennen tullut edes ajatelleeksi, että Etelä-Afrikassa on tehty historiallista lääketiedettä tuolloin.

Museokäynnin jälkeen yritettiin etsiä taksia, mutta sairaalan kupeessa ei sellaista ollut. Lopulta meille huudettiin jostain, ja tarjottiin taksikyytiä ihan sopuhintaan. Mentiin kyytiin ja nähtiin, että tässä pakussahan oli väkeä hurumycket (nimesin sen Kidnap Vaniksi). No, ahdettiin itsemme takapenkille reput tiukasti käsissä. Laitoin myös pankkikortin taskuun pois lompakosta, jos vaikka jouduttas ryöstetyksi. Koko ajomatkan ajan yksi heppu huusi ikkunasta kovaan ääneen "CAPE TOWN, GOING TO CAPE TOWN!!" ja joku siitä matkaltakin mukaan poimittiin.

Lopulta saavuttiin jonnekin keskustan kupeeseen ja muut matkustajat jäivät pois kyydistä, meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa Clifton Beachille. Peruuteltiin siinä yksisuuntasta ja lähdettiin määränpäätä kohti. Seuraava pysähdys olikin huoltiksella, jossa sydän jätti muutaman lyönnin välistä tajuttuamme, että autoon tankattiin bensaa sen ollessa käynnissä. Tästä välietapista selvittyämme laittoi kuski soimaan paikallista hiphopräppiä oikein kovaa. Tämä vakuutti meidät siitä, että nyt siellä suunnitellaan suomituristien kohtaloa. Mentiin ylämäkeen ja auto piti melkoista kolinaa.

Lopulta alettiin nähdä jo tuttuja rantamaisemia ja alkoi vaikuttaa, että päästäänkin elävinä kohteeseen. Sitten alkoi savu haisemaan ja paljon. Kuski kertoi sen olevan auton jarrut. Sepä kiva, kun oltiin menossa jyrkkää ylämäkeä. Lopulta kuski kysyi, onko tässä hyvä. Sanottiin, että on, voidaan jäädä pois kyydistä. No, kun oli saatu niin hyvä ja turvallinen kuljetus, niin alkoivat kuski ja kaverinsa kärttää vähän vielä rahaa. Ei annettu. Lopulta kun sinne rannalle selvittiin selvisi, ettei edes oltu Clifton beachilla vaan Camp Baylla.

Rannalla otettiin vähän aurinkoa ja uitiin hyytävässä 12-asteisessa Atlantissa. Tän ohella hätisteltiin kaupustelijoita kimpustamme. Tän jälkeen otettiin turvallinen taksi ruokakauppaan ja kotiin, seuraavana päivänä olis aikanen herätys.

Sunnuntaiaamuna herätyskello soitti klo 03.45. Oli edessä parin tunnin ajomatka Gansbaaihin, jossa meitä odotti ehkä koko reissun kohokohta - Shark Cage Diving! Hypättiin siis kyytiin ja jälleen valtavan epämukavan kyydin jälkeen saavuttiin satamaan. Saatiin ensin aamupalaa ja alkuinfo. Suomalaisinahan ei osattu ajatella, että Afrikassakin vois olla kylmä, joten oltiin liikkeellä t-paidoissa ja shortseissa. Paleltiin jo bussissa, mikä oli oiva syy ostaa aivan ylihinnoitellut matkamuistohupparit lämmittämään.

Sinne sitä sitten ahtauduttiin pienehköön purtiloon miehistön ja parinkymmenen muun turistin kanssa. Vartin venematkan jälkeen odoteltiin valkohaita. Mähän en tule ikinä merisairaaksi, joten en ollut pahoinvointilääkettäkään nähnyt tarpeelliseksi. No, Atlantin aallokot ja melkoisesti tuttua ja turvallista Baltic Queenia pienempi alus alkoivat pian tuntumaan. Mä, Ellu ja Joonas ahtauduttiin kyllä myös märkäpukuihin, mutta ikävä kyllä Jonna oli ainoa, joka pystyi sukeltamaan. Hait näkyi kyllä kivasti laivaankin, mutta pahoinvoinniltani en pystynyt edes kuvaa ottamaan. Otti päähän ja kovasti, olin odottanut tätä paljon ja maksanut kuitenkin siitä sukelluksesta.

Palattiin Kapkaupunkiin ja lähdettiin V&A Waterfrontiin, jossa on paljon ravintoloita ja suuri kauppakeskus. Kauppakeskus oli pullollaan merkkiliikkeitä kuten Hugo Boss, Tommy Hilfiger ja Versace. Aikamme kierreltyämme mentiin maisemia ihailemaan maailmanpyörään. Ikävä kyllä tän kaiken aikana oltiin lämmitetty poreammeemme liian kuumaksi. Lopulta yritettiinkin jäähdyttää sitä mm. kylmäkalleilla ja jääpaloilla, mutta vielä parin tunnin päästä poreisiin mentyämme saattoi alemmissa kerroksissa haistaa pekonin.

Maanantaina lähdettiin kohti viimeisen lomapäivän aktiviteettia. Otettiin Cableway Pöytävuorelle, eli mentiin sellaisessa valtavassa hississä pitkin kaapelia. Näin korkeanpaikankammoisena voin kertoa, että vähän heikotti. Ylhäältä oli upeat maisemat! Käveltiin pitkin Pöytävuoren huippua, jossa meni useampiakin reittejä. Turisteja oli paljon liikkeellä. Alaspäin tullessamme saapui paikalle myös ambulanssi, ei tiedetä mitä oli tapahtunut. Seurattiin kuitenkin mielenkiinnolla tilannetta, ja oli kiva nähdä, kuinka heidän työvälineet näytti vastaavan suomalaisen ambulanssin kalustoa.

Ilta menikin pakkaillessa ja vielä kerran maisemia poreammeesta ihaillessa. Kapkaupunki on lomakohteena kyllä melko 5/5. Kaupunki on hyvin länsimaalainen, ja välillä unohti olevansa Afrikassa. Mielestäni siellä voisi viettää hyvin pidemmänkin loman, tekemistä olisi vielä riittänyt. Esim. Robben Islandin vankilasaarella olis ollut kiva käydä, ja tehdäänhän täältä paljon retkiä myös viinitiloille ym. Oon aina ollut suurkaupunkien ystävä ja olikin tosi hauskaa, kuinka eläväinen ja vilkas mesta Kapkaupunki oikeesti on.

Siinä missä Windhoekissa on saanut olla pitkälti rauhassa kerjäläisiltä, oli niitä Kapkaupungissa todella paljon. Kadulla tulee jatkuvasti pysäyttämään joku vailla rahaa tai ruokaa. Nää herättää tietysti tunteita, muttei kaikkia todellakaan pysty auttamaan. Nähtiin myös paljon ns. kadunmiehiä, jotka auttoivat etsimään taksia tai esim. postilaatikkoa. Tästä sitten palkittiin muutamalla kolikolla.

Ikävöin muuten omaa kylpyhuonettani kotona Kotkassa. Windhoekin talolla suihkusta roiskuu heikolla paineella vähän sinne tänne kylmää vettä. Päivittäin joutuu kyseenalaistamaan puhtautensa ja sen, saiko kaikki saippuat huuhdottua. Kapkaupungissa asunnollamme oli loistava suihku muuten, mutta vesi oli aivan liian kuumaa. En ole varma, onko niskani polttojäljet tulleet auringosta vai suihkusta.

Paluumatkakin sujui oikein hyvin. Hajottavinta tässä lähes vuorokauden kestäneessä matkassa oli rajanylitys. Etelä-Afrikasta on selvästi vaikeampi lähteä kuin sinne mennä. Molemmilla matkoilla käytiin ensin näyttämässä passi tarkastajalle, jonka jälkeen se jätettiin poliisin huomaan. Myös satunnaisia laukkuja tutkittiin menomatkallakin. Takaisin tullessa näiden lisäksi joutui jokainen ruumiintarkastukseen ja huomattava määrä laukkuja ratsattiin. Itsekin jouduin purkamaan tavarani ja selittelemään matkani tarkoitusta ja kestoa. Namibian rajalla pääsi vähemmällä.

Loppuun vielä lomakuvia. Tänään koittaakin jo paluu arkeen, ja suunnitelmissa olisi aloittaa kolmen yön valvonta. Täällä yövuorot ovat klo 19-07. Perjantain ja lauantain väliseltä yöltä odotan paljon, koska täällä on silloin paljon kohuttu palkkapäivä.

Nyt päikyille. Jää hyvästi Kapkaupunki!

- Eetu

PS. Oli luksusta, kun Kapkaupungissa otit taksin, ja kuljettaja ihan oikeesti ties mihin se sua vie. Heti meinas hermot palaa, kun bussiasemalla hyökkäs noin viisi kappaletta taksikuskeja tarjoamaan kyytiä ja se, jonka kyytiin lopulta mentiin (se seiso niin lähellä ettei voinu kieltäytyäkään) ei tietenkään tienny yhtään minne se meitä vie. Kehtas vielä vaikuttaa vähän ärsyyntyneeltä kun annettiin ajo-ohjeita. Ja ihan kun 21 tunnin netittömyys ei olis tarpeeks, niin nyt meiän talollakin on paska wifi. Alotan kohta oikeesti sen Someaddiktin päiväkirjan.