Matkustamista

Heipat!

Nyt on saavuttu tänne ah-niin-hikiseen Windhoekiin, jossa paistatellaan tällä hetkellä n. 30 asteen lämpötiloissa. Jotta tänne asti päästiin, käytiin läpi ainakin 100 turva- ja passintarkastusta ja matkustettiin 25 tuntia välilasku mukaanlukien.

Voisin ensi alkuun kertoa, keitä meitä täällä oikein on. Meitä on matkassa neljän hengen kaveriporukka. Ollaan kaikki toisen vuoden ensihoitajaopiskelijoita Kymenlaakson ammattikorkeasta. Tai nykyäänhän ollaan vissiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mennään kaikki harjoitteluun samaan sairaalaan ja varmaankin samoihin yksiköihin, mutta ensin vietetään tässä tällainen puolentoista viikon löhöloma. Tässä kuva meidän tiimistä, kuva tosin on syyskuulta Fuksiaisista.

Oik. ylhäällä Elina, jonka vieressä Joonas. Alarivissä minä ja Jonna.

 

Lennettiin ensin Helsinki-Vantaalta Dohaan, Qatariin. Paikkaan, jota ei ollut mulle edes olemassa ennen kuin nää lennot ostettiin. Kävi ilmi, ettei ollut kyseessä lainkaan hullumpi mesta. Meillä oli siellä noin 9h välilasku, jonka ajaksi lentoyhtiömme Qatar Airways tarjosi hotellihuoneen. Koska hotellimme sijaitsi Dohan keskustassa, saatiin myös viisumi täksi ajaksi. Meille tarjottiin mahdollisuutta omaan autoon ja kuljettajaan, johon sitten tartuttiin. Hintaa 2h ajelulle tuli 48 euroa yhteensä, eli ei lainkaan hullumpi diili.

Kuljettaja ajelutti meitä Dohan keskustaan ja näytti tärkeimmät nähtävyydet. Kaupunki oli tosi upea ja huomasi, että maa on yksi maailman varakkaimpia. Kuljettajan mukaan (muistaakseni) 70 % kuningaskunnan asukkaista on maahanmuuttajia, vain 30 % kantaväestöä. Ilmeisesti työtä maassa tekevät pääasiassa ulkomaalaiset. Kaupunki oli täynnä toinen toistaan upeampia pilvenpiirtäjiä ja kalliimpia autoja.

Kiertoajelun jälkeen käytiin syömässä ihan törkeen hyvässä intialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen mentiin hotellille muutamaksi tunniksi lepäämään ennen lähtöä takaisin lentokentälle. Asiakaspalvelun taso maassa oli ihan valtavan korkea, tunsin oloni hienommaksi kun koskaan ennen. Ovet avattiin puolesta ja laukut kannettiin sisälle saakka, olisi varmaan viety hotellihuoneeseenkin, jollen olisi perisuomalaiseen tapaan napannut omiani ja lähtenyt menemään. Hissiäkään ei saanut itse tilata.

Yöllä mentiin sitten takaisin lentokentälle odottelemaan lähtöä lopulliseen määränpäähän. Jouduttiin jälleen passin- ja turvatarkastukseen. Yhellä meidän porukastahan on uskomaton ominaisuus vetää puoleensa kaikki mahdolliset satunnaistarkastukset, joten aina näissä kestää, kun jonot muutenkin vetää aika hitaasti.

Pitkän yölennon jälkeen saavuttiin tänä aamuna vihdoin tänne Namibiaan. Meillä piti olla kyyti kentältä, mutta kuljettajaapa ei näkynyt missään. Lopulta otettiin taksi tänne ensimmäiseen majapaikkaamme. Meidänhän piti myös asua samassa paikassa koko aika, mutta joidenkin sukujuhlien takia ekalta viikolta majoitus peruuntui. Nyt ollaan tämmösessä Airbnb -palvelun kautta löytyneessä kivassa kämpässä, jossa vaan olis ilmastoinnissa parantamisen varaa...

Namibia vaikuttaa toistaseks kivalta. Kunhan tottuu siihen, että loistaa kadulla kuin hehkulamppu. Vedetään kaikkia takseja puoleemme, äskenkin ostoskeskukselle kävellessä joka ikinen ohi ajanut taksi tööttäsi ja halusi välttämättä meidät kyytiin. Voi toki olla, että se on vain paikallinen tapa ilmoittaa, että taksi on vapaa. Totuttelua vaatii myös tää ilmasto, sillä harvemmin on Suomessa edes kuumimmalla kesällä näin kuuma. Nythän on vain 30 astetta lämmintä, mielenkiinnolla odotan sitä, kun on esim. 35 astetta lämmintä. Myös valuutta tuottaa näin alkuun vähän ongelmia, täällä kun käytetään Etelä-Afrikan Randia ja Namibian dollaria. Näin euroihin tottuneena on vähän vaikee hahmottaa kaiken hintaa.

Tänään aiotaan nyt ottaa vähän lepiä rankan matkustamisen jälkeen (myös tää huoneiston tukahduttavan huono ilma vaatii veronsa). Illalla olis ehkä tarkoitus käydä syömässä Joe's Beerhousessa, josta oon paljon lukenut kaikkien täällä olleiden vaihtareiden blogeista. Myös meidän 'vuokraisäntä' sitä suositteli, pitäis olla tosi hyvää lihaa! Huomenna aiotaan mennä grillaamaan itseemme Hilton Hotelin kattoterassille, josko kiinnitettäs jatkossa vähän vähemmän huomiota. Taksikuskikin totesi, että meillä Suomessa ei taida aurinko paistaa.

Loppuun muutama kuva Dohan välilaskulta, täällä Windhoekissa en ole vielä ehtinyt mitään kuvailemaan. Tuli muuten tänään rakas kotiseutuni 100kunta mieleen, kun Windhoekin kansainvälinen lentoasema muistutti erehdyttävästi Porin lentokenttää. En tiedä kumpi on isompi.

- Eetu