Parin viikon loma oli ja meni. Kiva lopetus sille saatiin, kun lähettiin sunnuntaina klo 6 ajamaan kohti Daan Viljoen Game Reserveä. Se on luonnonpuiston tyyppinen mesta n. 40 km päässä täältä. Jo ajomatkalla nähtiin läheltä pari kirahvia ja gnuuantilooppia. Päästyämme perille lähtiin patikoimaan 3 km reittiä, joka oltiin päätetty tällä kertaa mennä. Käveltiin aivan gnuu-lauman keskellä, niitä oli varmaan parisenkymmentä. Lisäksi nähtiin jotain ötököitä ja lintuja, mutta muuten eläinsaalis jäi kyllä tosi köyhäksi. Kiivettiin semmosen ison kukkulan huipulle, josta oli tosi kivat maisemat. Loppupäivä menikin sitten altaalla.
Työharjoittelu täällä Windhoekissa alkoi eilen virallisella tutustumisella sairaalaan. Tavattiin joku johtavan hoitajan tapainen tyyppi, joka jakoi meille osastot, joihin sijoitutaan. Lisäksi hän kierrätti meitä ympäri taloa. Saavuttiin sairaalalle kllo 8 ja kotiin päästiin joskus 12 aikaan, aika tuntui huomattavasti pidemmältä. Tämä johtuen siitä, että noin kolme tuntia tuosta neljän tunnin ajanjaksosta oli lähinnä käytävällä seisoskelua ja odottelua. Rouvan mielestä oli täysin sopivaa pysähtyä vaihtamaan kuulumiset noin joka toisen vastaantulijan kanssa, kun n. 20 opiskelijaa odottaa käytävän tukkeena.
Esittelypuheesta, jonka tämä hoitaja meille piti, sai paljon tiukemman kuvan, kuin olen aiemmin muilta vaihtareilta sairaalasta kuullut. Tämän tyypin mukaan opiskelija ei saa esim. yksin edes vuodetta sijata. Totuus valkeni tänään, kun aloitin harkkani Elinan kanssa päivystyksestä, eli casualtystä.
Saavuimme casualtyyn klo 06.30 jäljestä. Aamu alkoi rukoilemalla (kahteen kertaan, kun ehdittiin rukoilemaan yövuoronkin kanssa ja sitten aamulaisten kanssa uudestaan) sekä aamuraportilla. Raportista en oikein saanut kyllä mitään irti, ainoastaan sen, että eilen oli ollut jollain potilaalla pistohaava rinnassa ja jollakin käsittääkseni ollut puukko päässä tai niskassa. Raportin jälkeen saimme hyvin pikaisen perehdytyksen osaston tiloihin, jonka jälkeen jäätiinkin Ellun kanssa palloilemaan osastolle ja mietittiin, että mitäs sitä nyt sitten tehtäisiin.
Ankkuroiduin täksi päiväksi pääsääntöisesti emergency arealle, johon tuodaan ambulanssilla tulevat potilaat. Myös jotenkin muuten potilaita sieltä käveli vitaalimittauksille. Ilman sen kummempaa ohjeistusta otin kohdalleni osuneilta potskuilta verenpaineen ja saturaation. Lisäksi omaa harkintaa käyttäen mittasin esim. yhden mahdollista infektiota sairastavan lämmön ja tunnustelin lämpörajat eräästä turvonneesta kädestä. Paljon saa siis omaa harkintaa käyttää tässä potilaan alkututkimisessa, kun ainakaan sairaanhoitajalta ei pahemmin ohjausta tuntunut saavan. Haastateltuani potilaan ja tehtyäni alkumittaukset kirjasin tiedot potilaan passportiin, jollainen jokaisella oli mukana - käsittääkseni tämä passport otetaan aina mukana sairaalaan, ja käydään ensin hakemassa receptionista kyseisen päivän leima. Sen mitä ehdin näitä dokumentteja katsella, tuntui moni potilas käyneen melkoisen taajaan päivystyksessä.
Kohdalleni osui tänään muutama asthmapotilas, jotka hakeutuivat hoitoon hengenahdistuksen ja rintakivun vuoksi. Jokaiselle näistä annoin Ventolinea, joka sekoitettiin itse ottamalla 5 mg salbutamolia ja 2 ml 0,9 % NaCl-liuosta ja heittämällä ne sekaisin lääkkeenantomaskiin. Valmiita inhaloitavia lääkkeitä kuten Atrodual en nähnyt. Kahden ensimmäisen astmaatikon oireet helpottivat tällä, kolmannella oli huomattavasti vaikeampi kohtaus päällä. Olin juuri puhumassa lääkärin kanssa edellisestä potilaasta, kun tämä nuori nainen käveli vierelle ja näytti siltä, että menettää tajuntansa. Lääkäri antoi minulle määräyksen antaa salbutamoli, näytti vaan peukkua ja "You got it!". Suomessa ei kyllä ole aivan etiketin mukaista ottaa lääkemääräyksiä vastaan tai hoitaa potilaita näin itsenäisesti. Salbutamolin jälkeen avasin potilaalle suoniyhteyden ja annoin sairaanhoitajan toisella silmällä valvoessa i.v. Solu-Cortefia.
Lisäksi kohtasin muutaman mahdollisen keskenmenopotilaan. Lisäksi ympärilläni puuhailtiin useita malariatestejä ja yhdessä huoneessa annettiin lihasinjektioita. Kaiken kaikkiaan melko hektiseltähän tuo päivystys vaikuttaa. Lääkkeitä tuntuu olevan melko hyvin tarjolla, ihan tuttujakin nimiä löytyy; esim. antibiooteista Ceruroxime ja Clindamycin. Lääkärit vaikuttavat oikein päteviltä, sain tänään oppia niin eräältä mieheltä, joka oli ollut lääkärinä viisi vuotta, kuin myös viimeisen vuoden lääkäriopiskelijalta. Kyllähän siitä pari hoitajaakin kävi välillä näyttäytymässä, mutta heiltä en vielä sen kummemmin ohjausta saanut.
Koin vähän kauhistuttavaksi sen, miten itsenäisesti paikalliset, jopa ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat tuolla toimia. Opiskelijat kanyloivat lähes poikkeuksetta keskenään ilman valvontaa, jopa lapsipotilasta. Tarkkailin paikallisten opiskelijakollegoiden (sekä myös sairaanhoitajien) kanylointitekniikkaa, eikä se ikävä kyllä ollut oikein kellään hallussa. Kanyylin ollessa suonessa ei neulaa oteta pois, vaan uitetaan kanyyli neuloineen loppuun saakka, jolloin suoni tietysti puhkeaa. Eräs opiskelija oli yksin kanyloimassa, ja kokeili ensin liikkuuko neula. Neula ei ilmeisesti mennyt kunnolla takaisin kanyyliin, koska jo kaukaa näki, ettei kanyyli tunnu ihoa lävistävän. Lopulta opiskelija käytti oikein kunnolla voimaa ja sai kuin saikin kunnon poksahduksen saattelemana kanyylin ihon läpi. Voitte varmaan arvata, että potilaskin vähän huudahti kivusta eikä kanyyli todellakaan ollut suonessa.
Aseptiikka on myös täällä melko vieras sana. Käsidesipulloja tiedän pari, en ole nähnyt tosin vielä kenenkään niitä käyttävän. Eräs opiskelija letkutti tipan, ja käytti sen jälkeen näyttävästi kanyyliin yhdistettävän pään lattian kautta kiinnittämättä tähän huomiota. Ihon puhdistukseen käytetään ilmeisesti Aquaa, ja samalla pumpulitupolla hinkataan ihoa parikinkymmentä kertaa, välissä se voidaan laskea pöydälle.
Kaiken kaikkiaan eka kunnon työpäivä oli ihan antoisa. Paljon tuolla tulee varmasti kädentaidot kehittymään. Lääkärikin kehoitti tekemään yövuoroja, koska niissä oppii etenkin viikonloppuisin tosi paljon. Me mennäänkin heti ensi viikolla Elinan kanssa to- ja pe-yövuoroihin, perjantaina on palkkapäivä ja pitäisi olevan tiedossa runsaasti traumapotilaita. Joonas ja Jonna aloitti tänään harkan teholla, jonne me mennään sitten suoritettuamme nämä kolme viikkoa päivystyksessä. Sielläkin olivat saaneet ihan kunnon alun työharkalle, kun ekana ovesta sisään mentyään olivat joutuneet elvytystilanteeseen painelemaan. Ilmeisesti elvytystaitoja täällä ei ainakaan oikeaoppisesti opi, kun painelussa mentaliteetti oli kuulemma vähän se, että mitä kovempaa, sen parempi.
Oon aika innoissani, sillä työpäivän jälkeen käytiin Intercape -bussifirman toimistolta ostamassa bussiliput Kapkaupunkiin! Huomenna työpäivän jälkeen odottaa 21-tuntinen bussimatka Etelä-Afrikkaan. Kapkaupungissa ollaan perillä keskiviikkona. Eka yö vietetään Once in Cape Town -nimisessä hostellissa, jonka jälkeen perjantaina muutetaan Manhattan-tyyliseen kattohuoneistoon, jossa meillä on poreamme terassilla ja 10. kerroksen näkymät kaupungin ylle! Löydettiin tää kämppä Airbnb -palvelun kautta, eikä hinta ollut mikään hirveä.
Vietetään useempi päivä Kapkaupungissa meidän neljän hengen porukassa, ja paluumatkalle lähdetään ensi tiistaina. Keskiviikkoaamuna saavutaan sitten takaisin Windhoekiin. Tarkoituksena tän melkein viikon reissun aikana olis ainakin kavuta Pöytävuorelle ja mennä haihäkkisukeltamaan! Tää aktiviteetti onkin jo buukattu, ja sunnuntaina pitäs sitten löytää itsensä sieltä valkohaiden keskeltä. Mitä muuta tullaan Kapkaupungissa tekemään, on vielä kysymysmerkki.
Seuraavaks kirjoittelen sitten varmaan tän meidän loman jälkeen. Johan tän kahden päivän työskentelyn jälkeen irtiottoa kaipaakin 😄
Mä hyppään nyt uima-altaaseen. Loppuun totuttuun tapaan kuvia!
E
Mun ja Ellun sijoitukset: päivystys, teho, synnäri ja leikkuri
Daan Viljoeen Game Reserve
Aiemmin vierailleet opiskelijat?
Gnuuantilooppeja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti